perjantai, 14. joulukuu 2007
Tänään ei ollut mikään ihana päivä, olo on turta ja mieli maassa, Jenni ei tule saloon, mutta sille ei voi mitään. Onhan kaupungilla ihan kivaa yksinkin. Toivon vain etten näe hirveästi kikattavia ystävyksiä. Siinä vaiheessa minä piiloudun jonnekkin parkumaan. Maailma on epäreilu.
torstai, 6. joulukuu 2007
Siinä sitä ollaan, pöyhistellään kuin riikinkukot toinen toistaan hienommissa ja rumemmissa puvuissa.
Päivä ei ole ollut minun luokitukseni mukaan huippu. Siskopuoli tulee lapsineen ja minä en jaksaisi millään sitä! Onhan se kivaa nähdä heitä, mutta ei juuri nyt. Olen kamalan väsynyt ja kaipaisin vain RAUHALLISTA viikon loppua. Joudun olemaan lasten kanssa, ja niin pois päin. En voi edes olla koneella kun koko ajan saan siten ihan varmasti siitä kuulla. Eikä saloreissusta tule mitään jos en saa kyytiä. Äitikin on nyt hirmu vihaisella päällä en minä uskalla mitään täältä sanoa, kaiken huipuksi minun on mentävä huomenna kirkkoon! ARGH! Kuinka inhoankaan niitä toimituksia!
On hienoa että olemme 90 vuotta olleet itsenäisiä. Pitääkö siitä kuitenkin toohottaa niin piipisti? Kamalaa kerrassaan hirveää.
sunnuntai, 2. joulukuu 2007
Tänään oli melko hyvä päivä, paitsi sää. Juuri kun lumi on tullut se aiotaan viedä meiltä pois! Koiran kanssa lenkillä oltaessa piti käyttää kumisaappaita! Oli kerrassaan kamalaa tarpoa siellä loskassa! Onneksi muuten oli kivaa tai asia olis iso miinus.
Tein tänään joulukortteja ja lahjakotteja! Niitä oli ihan kiva väsätä ja rakastuin sellaiseen kivaan leikkuriin. Älkää kysykö millainen se on sillä en osaa selittää. Kuitenkin paljon leikkelin ja tuli niitä korttejakin melkoisesti väsättyä. Harvat ja valitut saavat sellaisen hienon, niin että kannattaa olla kiltisti äiti ja tontut kuulee kaiken!
Tänään piti tehdä myös läksyt ja ihmettelen miten olen elänyt kun sain ruotsista ysin ja yksi tehtävä oli tappaa minut. Mitäköhän tapahtuisi jos kieltäytyisin menemästä ruotsin tunneille? Ei välttämättä mitään hyvää, mutta ainahan saa haaveilla.
Tänään oli muuten melko köyhä päivä, joten en kiusaa teitä enempää. Heippa rallaa pötkykät!
lauantai, 1. joulukuu 2007
Tyhmää kun pitää odottaa vielä kaksikeymmentä neljä päivää! Tahtoisin että aatto olisi nyt ja heti. Pakko minun on kuitenkin tunnustaa etten ole yhtään suunnitellut mitä annan lahjaksi. Kukkaroni kun ei ole tätä ihme tyyppiä ja vanhempani eivät investoi. Varmaan teen jotain itse, tai rukoilen halpoja asioita.
Mutta nyt minua ihmetyttää miksi aina jouluna muka pitäisi olla kiltti? Eikö muka sitten enää tarvitse olla? Tälläinen käsitys tuntuu nykyään olevan niin monella. Annetaan teennäisesti hymyillen se lahja hienoimmasta kaupasta ostettu. Siinä on itsekkin pakko hymyllä kiittääkseen niin että sattuu. kuinka useasti olenkaan katsonut lahjaani ja miettinyt mitä minä olen tehnyt väärin? Hassua että yksi parhaista lahjoistani oli itse kudottu liivi. Siitä olen pitänyt, mutta äiti huovutti sen nakille sopivaksi, kiitos vain.
Minä olen aina ollut harva lahjojen antaja. Nyt yli puolet lukijoista huutaa: "piipin pihi!" En minä vain ymmärrä miksi pitäisi aina antaa jotain aineellista. Eikö halaus ja kertominen ole paljon mukavampia? Ne eivät mene rikki, tai poistu mistään (ellei saaja ole dementikko). Kuinka useana jouluna toivoinkaan kivaa viestiä ystävältä enkä sellaista typerää kierto juttua jota en ikinä laita eteenpäin. Soitto olisi minusta paljon kivempi, kuulisi toisen äänen ja voisi jutella.
Näine syvine pohdintoineni minä nyt lopetan ja toivon että ystäväni ilmestyisi meseen. Sinulle minä siis rakas yksi enkeleistä toivotankin ihanaa laivareissua. pidä hauskaa siellä! Minä taidan sitten illalla pitää leffa maratoonin tai kutsua jonkun kylään.
