Siinä sitä ollaan, pöyhistellään kuin riikinkukot toinen toistaan hienommissa ja rumemmissa puvuissa.

Päivä ei ole ollut minun luokitukseni mukaan huippu. Siskopuoli tulee lapsineen ja minä en jaksaisi millään sitä! Onhan se kivaa nähdä heitä, mutta ei juuri nyt. Olen kamalan väsynyt ja kaipaisin vain RAUHALLISTA viikon loppua. Joudun olemaan lasten kanssa, ja niin pois päin. En voi edes olla koneella kun koko ajan saan siten ihan varmasti siitä kuulla. Eikä saloreissusta tule mitään jos en saa kyytiä. Äitikin on nyt hirmu vihaisella päällä en minä uskalla mitään täältä sanoa, kaiken huipuksi minun on mentävä huomenna kirkkoon! ARGH! Kuinka inhoankaan niitä toimituksia!

 On hienoa että olemme 90 vuotta olleet itsenäisiä. Pitääkö siitä kuitenkin toohottaa niin piipisti? Kamalaa kerrassaan hirveää.