Tyhmää kun pitää odottaa vielä kaksikeymmentä neljä päivää! Tahtoisin että aatto olisi nyt ja heti. Pakko minun on kuitenkin tunnustaa etten ole yhtään suunnitellut mitä annan lahjaksi. Kukkaroni kun ei ole tätä ihme tyyppiä ja vanhempani eivät investoi. Varmaan teen jotain itse, tai rukoilen halpoja asioita.

 Mutta nyt minua ihmetyttää miksi aina jouluna muka pitäisi olla kiltti? Eikö muka sitten enää tarvitse olla? Tälläinen käsitys tuntuu nykyään olevan niin monella. Annetaan teennäisesti hymyillen se lahja hienoimmasta kaupasta ostettu. Siinä on itsekkin pakko hymyllä kiittääkseen niin että sattuu. kuinka useasti olenkaan katsonut lahjaani ja miettinyt mitä minä olen tehnyt väärin? Hassua että yksi parhaista lahjoistani oli itse kudottu liivi. Siitä olen pitänyt, mutta äiti huovutti sen nakille sopivaksi, kiitos vain.

 Minä olen aina ollut harva lahjojen antaja. Nyt yli puolet lukijoista huutaa: "piipin pihi!" En minä vain ymmärrä miksi pitäisi aina antaa jotain aineellista. Eikö halaus ja kertominen ole paljon mukavampia? Ne eivät mene rikki, tai poistu mistään (ellei saaja ole dementikko). Kuinka useana jouluna toivoinkaan kivaa viestiä ystävältä enkä sellaista typerää kierto juttua jota en ikinä laita eteenpäin. Soitto olisi minusta paljon kivempi, kuulisi toisen äänen ja voisi jutella.

 Näine syvine pohdintoineni minä nyt lopetan ja toivon että ystäväni ilmestyisi meseen. Sinulle minä siis rakas yksi enkeleistä toivotankin ihanaa laivareissua. pidä hauskaa siellä! Minä taidan sitten illalla pitää leffa maratoonin tai kutsua jonkun kylään.